perjantai 21. helmikuuta 2014

PP: Wanhat 2014


Sain wanhojen kuvat viimein lajiteltua ja valittua onnistuneimmat, kredittiä en voi ottaa itselleni koska olin tanssilattialla. Anni toimi mun hovikuvaajana ja sen takia vähän harmittaa että meidän kameraan ei osunu yhtään mun ja annin onnistunutta kuvaa. Näistä kuitenkin välittyy se fiilis, joka oli kaaressa vielä vähän jännityksensekainen mutta seuraavana päivänä eli itse Wanhojen päivänä oli kyllä hirmuisen hauskaa ja osasi jo ottaa rennommin.

   Edellisessä osiossa kerroin jo mun mekosta eli siitä en enää aio jauhaa. Tunnelmasta sen sijaan aion tarinoida ja siitä kuinka hullulta tuntuu olla wanhat tanssinut tyttö. Vaikka wanhoja ootti silmät kiiluen niin pitkään, olin itseasiassa kasvattanut hiuksia kolme vuotta wanhat mielessä, ja nyt kun kaikki on ohi, ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä tai euforiselta tai mahtavalta. Tanssien jälkeen oli lähinnä väsähtänyt mutta onnellinen olo. Tietysti mulla oli tosi hauskaa ja kiva, koska mun tanssipari oli rento ja antoi anteeksi mun kaksi vasenta jalkaa ja kaikkien kavereiden kanssa tämmöisen kokemuksen jakamien oli tietenki ainutlaatuista. Ei wanhat ollu #bestdayofmylife, yks parhaista mutta keksin kyllä parempiakin.



Meillä liittyi wanhoihin myös kaikenlaista kitkaa tyttöjen kesken, johtuen luultavasti siitä, että tää oli kuitenkin kaikille niin tärkeä ja odotettu juttu ettei kompromissien tekeminen ollut kauheen mieleistä. Onneks saatiin kuitenki erimielisyydet selvitettyä ja kaikki pääsi esiintyyn omille iseilleen ja äityleilleen rauhaisissa tunnelmissa. Musta kuitenkin tuntuu, että wanhat tanssit lähensi kakkosia ja nyt ollaan kaikki paremmissa väleissä keskenämme, tästä oon tosi iloinen! Tai siis, tietenkin on hyvä juttu että ollaan kaikki yhdessä iloisesti saman vuosikurssin kesken kamui ees jollain tasolla. 
    Just sen ja oman hullun lukiokaveriporukan takia Kaurialan lukio alkaa tuntumaan tosi kotoisalta paikalta, semmoselta jonka jättäminen tulee kirpaseen ensi vuoden kesäkuussa. Wanhat tanssittuani aloin oikeasti miettimään lukion lyhytaikaisuutta, huhhuh. Eikä tätä ajan kulumisen tunnetta yhtään vähennä se, että tänään sovittelin yo-lakkeja ja abivaatteita abivuotta varten. Täytän päälle kuukauden päästä 18, kesä häämöttää jo nurkan takana eikä tanssimekosta, kampaajasta, hiusten pituudesta, oikeiden kenkien löytämisestä tai tanssiaskeleiden unohtumisesta enää tarvitse stressata! Eikä myöskään tarvitse murehtia ranskan kuunteluja, ne oli ja meni ja opettajan arvioima menestys lämmitti mun sydäntä vielä jatkoillakin. Jatkoista mulla ei ole kuvia mutta muistikuvia onneki on, mulla oli ihan hullun hauskaa ja oli parasta reivata oikein kunnolla. Pääsi tanssimaan kaikki huolet kauas pois.
   Linkkaan alle meidän koulun oman tanssin, video ei ole mun oma mutta onneksi sitä varmasti saa jakaa. Isot kiitokset oman tanssin tekijöille, näytti ihan superhyvältä kuulemma! Isolla porukalla kaikki tanssit on tosi vaikuttavia ja mulla oli ainakin ihan huisin hauskaa tanssia ihan täysillä Single Ladiesia ja Boom Kahia.


<3nyt niin hirmuisen wanha PP

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiitos kommentistasi :)